MUUAN JOULUILTA
Jouluaaton aattona oli satanut lunta, ja minä olin lähtenyt Vangaan kylään, sillä Vangaa on lumipeitteessään niin kaunis.
Yöllä tuli lisää lunta — yhä enemmän — ja vielä paljoa enemmän; eikä ollut puhettakaan, että kukaan ihminen pääsisi Vangaasta kotia kaupunkiin viettämään joulua pienokaistensa kanssa.
En tiedä, miltä tuntuu punnita vaunuja tai rekeä taikka edes hevostakaan kullalla. En ole koskaan nähnyt niin paljoa kultaa yhdellä kertaa — ja muuten toivonkin, etten ikinä saakaan nähdä. Siitä voisi helposti saada silmiinsä vikaa — ellei satu ennestään olemaan.
Majatalon isäntä muuten sanoikin vaan, että vaikka punnitsisin reen painon kultaa, niin ei sekään auttaisi. Mitään tietä ei päässyt kulkemaan; minun täytyi jäädä.
Sähköttää — se kävisi päinsä. Ja minä sähkötin kotiin kokonaisen kirjeen; ja olin hyvin apealla mielellä; ja ulkona pyrytti ja tuprutti; ja sitten kompuroitsin nietosten halki "Transpiratsiooniin," viettääkseni jouluiltani siellä.
Mitäkö "Transpiratsiooni" on? Sitä en totta sanoen tiedä. Kalastajat eivät ota siitä puhuakseen. Se on semmoinen nimitys, jonka he ovat tuoneet mukanaan joltakin kauppalaivamatkalta. Otaksun, että se alkuaan on ollut jokin "Trinidad", "Trinitatis" [merkitsevät "Kolminaisuus" Suom. muist.]. Kalastajista se on hyvin hauska nimi. Minun luullakseni he eivät itsekään tiedä, mitä se oikeastaan on.
Mutta erään rakennuksen nimi se on. Keskellä Vangaata on kolme pientä matalaa majaa kiilattuna, nuijittuna ja väännettynä toisiinsa kiinni; niissä on hyvin ohuet väliseinät, kuusi pienen pientä ikkunaista, yhteinen savupiippu, kolme sivuseinää ja kaksi ovea. Mahdotonta on selittää sen rakennetta; mahdotonta selittää, miten kolme perhettä voi siellä elää — yhdessä ja kuitenkin kukin erikseen — luulematta omakseen toistensa neniä, sänkyjä, kehtoja, voipyttyjä, puukasoja ja ryyppylaseja.
Kaikesta sovitaan, ja kuitenkin on kullakin omansa. Silloin tällöin napistaan, ei koskaan tapella, pidetään kiinni varmasta oikeudesta, lainataan toiselle kaikkea ja vaaditaan se täsmällisesti takaisin. Jäykistetään selkä elämän raskasta painoa vastaan. Niin on pakko tehdä. Siksipä kai niin tehdäänkin.
Tänä jouluna elämä painoi aika raskaasti tuolla Transpiratsioonissa. Kalanpyynnistä ei koko syksynä tullut mitään, eikä oltu mitään ansaittu. Sen tiesin ja olin heille jo edeltäpäin vasussa lähettänyt baijerilaista olutta, kahvia, sokeria, pieniä puupiippuja ja kartuusitupakkaa. Vasuttakin olin tervetullut — sen kyllä tiesin; mutta vasu on sentään aina vasu, varsinkin jouluiltana.