Tuuli oli kylmä ja valo oli kylmää, ja vanha mestari kääri takin ympärilleen tuskallisen liikutuksen vallassa, pää painuksissa.
Niin meni hän takaisin Bengtin ja Sidselin luo ja kysyi heihin katsomatta:
"Mitkä nuoret naiset tulevat tänne tähän aikaan päivästä?"
"Vain täti Birgerin kaunis veljentytär, herra urkuri!" vastasi Sidsel riemuiten.
Mestari Ollivier pudisteli päätään, löi keppinsä kovasti jäätyneeseen maahan ja meni tiehensä suorana, reippaammin askelin kuin tavallisesti.
Toiset jäivät paikoilleen ja katselivat hänen jälkeensä ja toisiansa.
Bengt sanoi:
"Tuossa et sinä oikein onnistunut, Sidsel!"
"Höö!" sanoi Sidsel oraakelin äänellä. "Parempi olisi parempaa, mutta hyvää on hyväkin."
"Anna hänen olla", sanoi Bengt töksäyttäen otteensa.