"Missä se seisoo?" kysyi Sidsel hymyillen teräksenharmaata hymyään, huutaen kysymyksen hänen korvaansa.
"Johanneksen kahdestoista luku, seitsemäs värssy!" kajahti lyhyesti urkujenpolkijan suusta.
"Min, niin, Herra nähköön!" huokaili Sidsel katsoen kierosti Bengtiin.
"Nyt on hänellä ainakin jotain ajateltavaa, tuolla köyhällä mestari
Suurenmoisella!"
Bengt sanoi vältellen, ympärilleen katsahtaen: "Tänään on neljänkymmenen pyhimyksen päivä. Minkälaista ilmaa arvaisimme ennustaa päivemmällä, pakkasta vai suojaa? Ja minkälainen kuukausihan tulee?…"
Tästä he eivät voineet päästä täydelliseen yksimielisyyteen. Sitten sopivat he, että lähtisivät yhdessä kylään, siten nimittäin, että heidät nähtäisiin yhdessä kulkemassa.
Sillä Sidsel oli leski, kärsivällinen toivomuksissaan, sitkeä yrityksissään — niin kuin lesket ja vanhat piiat joskus kuuluvat olevan.
IV.
Oli päästy melkein maaliskuun puoliväliin. Vuoden ensimäinen neljännes eteni taistellen pakkasen ja suojan, auringon ja tuulen läpi päästäkseen kevääseen.
Samoin taisteli vuosisatakin, jonka ensimäinen neljännes myöskin oli loppumassa, kevättä kohti ankaran talven jälkeen.
Ympäriinsä niissä maissa, jotka lähinnä rajoittuivat Ranskaan, hieroivat kansat silmiään ja tunnustelivat päätään.