Grethi."
Hän vei lapun huulilleen. Kaikki tyyntyi hänen rinnassaan.
Maiseman läpi kiemuroi kaukainen salama.
Sen valossa näki hän pikku Bablin kiitävän pois, ylimmällä harjanteella, helmat hartioilla.
Hän kulki hitaasti kotiinpäin välittämättä sateesta ja tuulesta … katsellen syvälle palavaan silmäpariin ja mutisten: "Jumala sinua siunatkoon; minä soitan … soitan viimeisen kerran".
XXII.
Jokaisella pienellä kylällä, joka pitäjällä on omat tarinansa.
Nuo tekijättömät, jotka piirtävät muistiin tapauksen, onnettomuuden, tapaturman, vaikka kukaan ei tunnekaan sitä miestä tai naista, joka "ei muistaisi nähneensä surullisempaa, tai ilahuttavampaa sitte iso-isän päivien."
Miesmuistiin ei kukaan paikkakunnalla ollut nähnyt tällaista kaksipäiväistä rankkasadetta ja raju-ilmaa — juuri ennen pyhää Helluntaijuhlaa.
Kaikki juuri puhjenneet hennot, nuoret lehdet, kaikki valkeat kirsikka- ja omenapuun kukkaset, kaikki oli sade piessyt pois, kaikki oli säälimätön myrsky temmannut mukaansa pyörryttävässä tanssissa.