* * * * *
Aurinko ei kirkastanut aamun koittoa.
Harmaana ja raskaana saapui se, niinkuin syylliseksi havaittu ja tuomionsa saanut vanki unettomien öiden jälkeen.
Sade lotisi, tuuli humisi sysäyksittäin kuin urkujenpolkijan puhe. Silloin tällöin kaikui kaukainen ukkosenjyrinä, niin kuin Bengt olisi vetänyt tornikelloa raskaiden lauselmiensa välissä.
Molemmat kirkon irvihenget olivat paikoillaan, sekä Bengt että Sidsel muori.
Jos ilma oli kylmää ja raakaa ulkona, oli se jäätävän kosteaa kirkon sisällä.
Vain hämärtävä valaistus lankesi sisään pienistä, sumeista ruuduista, joista useita oli särkynyt.
Ja kirkon autiudessa tuntui kosteita tuulahduksia ja kuului valittavaa vinkunaa.
Bengt istui kumarassa leukapielet jauhaen ruokavakkansa edessä.
Hän oli tuonut mukaansa lisäpullon "miestäväkevämpää" pahan ilman takia.