Sitten meni hän pienen, koruttoman puupöydän luo, seinän vieressä.
Pöydällä oli hakaraamattu avoinna: Martti Lutherin saksalainen käännös, vanha elsassilainen painos.
Hän istuutui ja luki, hartaasti ja kauan.
Sitten otti hän laatikosta pari alotettua arkkia, asetti ne paikoilleen pöydälle, sirosti ja huolellisesti, niinkuin hän teki kaiken. Hän teroitti hanhensulan… Hänen kasvoillaan vallitsi syvä rauha.
Hän kirjoitti.
Arkkien päällyslehdellä seisoi: "Kun maa oli syntymässä!"
Ja kun hän oli kirjoittanut jonkun aikaa, nousi hän ja meni ulos sulkien oven jälkeensä.
* * * * *
Hän meni metsää kohti.
Aurinko paistoi. Tuuli kävi kirpeänä mäillä. Mutta kohta saapui hän puitten suojaan. Hän kiersi herraskartanon lehtokujan, kulkien yhä syvemmälle lehdettömään tunturimetsään, missä sammal ja ruoho viherti auringon puolella.