"Kirkossa käynti muulloin kuin kirkonaikana — id est 8 shillinkiä!" kuului murina.
Grethi oli hämillään — hänhän oli antanut pois pikkurahansa metsässä. Hän koetti kierrellä: "Olen unohtanut rahani kotiin — mutta ensi kerralla…!"
Bengt availi silmäluomiaan kuin ikkunaluukkuja — aivan kuin pöllö, miettien voisiko antaa tytölle aikaa — ja alkoi taas liikuttaa sormiaan.
"Tunnettehan te minut, Bengt?" sanoi Grethi hymyillen.
"Peer Pommerenckin heila", töksähti vastaan.
Grethi puri huultaan, irroitti pienen hopeisen kaulaketjunsa ja pudotti sen urkujenpolkijan kouraan.
Koura sulkeutui nopeasti kuin loukku.
"Minä tahtoisin mielelläni katsella kirkkoa hiukan! Eihän mestari
Ollivier ole täällä tänään?" sanoi Grethi.
"Raihnas tänään! — Sairaus on joka miehen herra — muttei naisten, niinkuin Sidsel muori sanoo."
Ja Bengt nousi seisaalleen päästäen kurisevan äänen kuin tornikelloa vedettäessä.