"Kutsukaamme siis musta enkeli — hänet, joka ei saavu kutsumatta!"
"Antakaa hänen tulla!" sanoi Herra.
"Taivaista on hänet syösty, oi Herra…" sanoi arkkienkeli hiljaa.
"Tahdomme tavata hänet maan päällä!" kuului kaikkivaltiaan vastaus.
Ja Herra ja hänen palvelijansa astuivat yhdessä maan päälle.
2.
Musta enkeli seisoi jättiläispuun varjossa ja katseli tarkkaavasti maan vilisevää elämää.
Häntä nimitettiin Luciferiksi ja hän oli kaunis katsoa, suuri ja säteilevä ja kirkas niinkuin muutkin enkelit.
Vielä säteilevämpikin — sillä hänen seisoessaan puun juurella levisi hehkusta hänen sielussaan niin kirkas loimu, että se antoi pienimmillekin esineille hänen ympärillään kaksinkertaisen määrän elämää, säälimättömän, pistävän kirkkauden, jota hänen syvät, tummat silmänsä vartioivat.
Näitten silmien pohjattoman värin tähden oli hän saanut mustan enkelin nimen, valkeiden, autuaitten joukossa.