— Oh! Jules!…
— Sano onko hän sinun tuntematon hyväntekijäsi, onko hän se mies, jota me saamme kiittää omaisuudestamme, kuten jo on kerrottu?
— Kuka on niin sanonut?
— Eräs mies, jonka minä olen surmannut kaksintaistelussa.
— Oh! Jumalani! jo yksi kuollut.
— Jos tuo mies ei ole sinun suojelijasi, jos hän ei anna sinulle kultaa, vaan sinä hänelle, sano, onko hän sinun veljesi?
— Entä, sanoi hän, jos niin olisi? Herra Desmarets pani käsivartensa ristiin.
— Miksi se olisi minulta salattu? jatkoi hän. Te olisitte siis minua pettäneet, äitisi ja sinä? Muutoin, käydäänkö veljen luona joka päivä tai melkein joka päivä, mitä?
Hänen vaimonsa oli pyörtynyt hänen jalkojensa juureen.
— Kuollut, sanoi hän. Ja jos minä sittenkin olisin väärässä?