Kaikkien silmät kääntyivät horjuvaan tyttöön Pelko, että toverinsa tulevat avuksi, antoi hänelle rohkeutta; päästyään tasapainoon, kääntyi hän Lauran puoleen ja virkahti välinpitämättömällä äänellä: — Pah! on se kuitenkin lujempi kuin valtaistuin!
Hän kiirehti vetämään verhon pois ikkunan edestä, laskeutui alas, siirsi pöydän ja tuolin takaisin, palasi telineensä ääreen, siirrettyään sen lähemmäksi komeroon johtavaa ovea, saadakseen sopivan valon, ja teki vielä muutamia yrityksiä.
Sitten hän alkoi sekoittaa värejään syvän hiljaisuuden vallitessa. Siihen paikkaan missä hänen telineensä nyt oli, kuuli hän pian selvemmin sen hiljaisen äänen, mikä edellisenä päivänä niin voimakkaasti oli kiihdyttänyt hänen uteliaisuuttaan, ja saattanut hänen nuoret aivonsa tekemään monenlaisia olettamuksia. Hän tunsi täydellisesti äsken näkemänsä nukkujan voimakkaan ja säännöllisen hengityksen samaksi. Hänen uteliaisuutensa oli tyydytetty yli toiveitten, mutta hän tiesi myös olevansa vastuunalainen näkemästään. Railon läpi oli hän puolittain nähnyt keisarikunnan kotkan ja telttasängyssä kaartinupseerin kasvot. Hän arvasi kaikki: Servin oli antanut piilopaikan vainotulle. Nyt hän vapisi, ajatellessaan, että joku tovereista voisi tulla katsomaan hänen tauluaan, ja kuulla tuon onnettoman hengityksen, tai voisi tämä ilmaista itsensä äänekkäällä kuorsauksella, millaisen hän oli edellisenä päivänä kuullut.
Hän päätti jäädä oven eteen, toivoen taitavuudellaan voivansa estää mahdolliset lähestymiset.
— On parempi, ajatteli hän, että minä olen tässä estääkseni onnettomuuden, kuin että jättäisin säälittävän vangin oman varomattomuutensa uhriksi.
Tästä johtui se näennäinen välinpitämättömyys, jota Zinevra osotti, huomattuaan telineensä siirretyksi; se oli antanut hänelle tilaisuuden tyydyttää uteliaisuutensa; muuten oli hänellä sillä hetkellä liian tärkeätä mietittävää, voidakseen etsiä syytä paikkansa siirtoon.
Ei mikään ole nöyryyttävämpää naisille, niinkuin kaikillekin, kuin nähdä loukkauksen, nuhteen tai sukkeluuden iskevän harhaan asianomaisen itse osottamasta välinpitämättömyydestä. Näyttää siltä, että vihamiestämme kohtaan osottamamme viha kasvaa sitä mukaa mitä korkeammalle meitä itseämme hän nousee. Zinevran käyttäytyminen muuttui arvotukseksi koko oppilasjoukolle Hänen ystävänsä ja vihamiehensä hämmästyivät yhtä suuresti kaikki, sillä hänen myönnettiin omaavan kaikki mahdolliset hyveet, paitsi loukkauksen unohtamista. Vaikka ne tapaukset jotka olisivat tätä arvelua tukeneet, näyttäytyivätkin Zinevran luonteessa hyvin harvoin atelierissä, kuitenkin ne esimerkit, joita hän ehkä oli näyttänyt luonteensa siltä puolelta, olivat jättäneet syvän vaikutuksen tovereihin.
Lukuisten olettamusten jälkeen neiti Roguin viimein löysi italiattaren hiljaisuudessa ennen tuntematonta jalomielisyyttä, ja tämän mielipiteen kannustamana hänen ryhmänsä alkoi nöyryyttää aatelisryhmää. He alkoivat heitellä teräviä pistopuheita, mitkä koskivat kovin oikean ryhmän ylpeyteen. Rouva Servinin tulo lopetti tuon turhanpäiväisen kiistan.
Kiitos teräväjärkisyyden, joka aina on ilkeyteen yhdistynyt, oli Amélie huomannut, eritellyt ja punninnut sitä kummallista miettimistä, joka esti Zinevran tarkkaamasta paraillaan tapahtuvaa ivallista sanasotaa. Kosto, jolla neiti Roguin ja hänen puoluelaisensa iskivät neiti Thirionia ja tämän ryhmään oli niin tehokasta, että nuoret ultrat pinnistivät aivojaan keksiäkseen syyn Zinevra di Piombon vaiteliaisuuteen. Kaunis italiatar oli siis kaikkien tähystelemä, niin ystävät kuin vihamiehetkin vakoilivat hänen pienimpiäkin liikkeitään. On vaikea salata vähäpätöisintäkään mielenliikutustaan viidentoista äärimmäisyyteen saakka uteliaan tytön silmäin edessä. Siksi olikin Zinevra di Piombon salaisuus vaarassa tulla ilmi.
Sillä hetkellä keskeytti rouva Servinin sisääntulo sen näytelmän, jota tyttöjen sydämissä niin taitavasti pelattiin. Heti sisään astuttuaan suuntautuivat hänen silmänsä oveen, jonka vieressä Zinevra istui. Se katse ei jäänyt oppilailta huomaamatta, ja vaikka toiset eivät olisikaan kiinnittäneet siihen huomiotaan, teki neiti Thirion sen, hän ymmärsi sen epäilevän katseen, joka välähti rouva Servinin silmistä.