Kuullessaan tuon kummallisen huudahduksen katsoivat Piombo ja hänen puolisonsa ihmetellen tytärtään!

— Rakastan miestä, lisäsi hän liikuttavalla äänellä.

Silloin, rohkenematta katsoa vanhempiinsa, painoi hän silmäluomensa ales, ikäänkuin salatakseen silmäinsä tulta.

— Onko hän prinssi? kysyi isä ivallisesti, äänensävyllä joka väristytti äitiä ja tytärtä.

— Ei, isä, vastasi hän vaatimattomasti, hän on köyhä nuorukainen…

— Hän on siis sangen kaunis?

— Hän on onneton.

— Mitä hän tekee?

— Labédoyèren toveri, häntä ajettiin takaa, hänellä ei ollut pakopaikkaa; Servin piilotti hänet, ja…

— Servin on kunnon poika, ja käyttäytyi hyvin, huudahti Piombo, mutta sinä teit pahasti, tyttöseni, rakastaessasi muuta miestä kuin isääsi…