— Kuinka kalpea sinä olet! sanoi Zinevra, heidän saavuttuaan talon portaille.
— Ah! Zinevra, jos asia koskisi vain minun elämääni!
Vaikka Bartolome oli puolisoltaan saanut tiedon Zinevran sulhasen virallisesta esittelystä, ei hän mennyt miestä vastaanottamaan, vaan jäi nojatuoliin istumaan, otsa synkissä kurtuissa.
— Isäni, sanoi Zinevra, minä tuon luoksesi miehen, jonka sinä epäilemättä otat ilolla vastaan: herra Ludvigin, sotilaan, joka taisteli neljän askeleen päässä keisarista Mont-Saint-Jean'issa…[10]
Parooni de Piombo nousi seisomaan, heitti syrjäsilmäyksen Ludvigiin, ja sanoi pisteliäällä äänellä:
— Herralla ei ole ritarimerkkiä?
— En käytä enää kunnia Legioonan ristiä, vastasi Ludvig pelokkaasti, jääden nöyränä seisomaan.
Isänsä epäkohteliaisuuden loukkaamana siirsi Zinevra tuolin. Upseerin vastaus tyydytti Napoleonin vanhaa palvelijaa. Nähtyään miehensä kulmakarvojen palaavan luonnolliseen olotilaansa virkkoi rouva Piombo, saadakseen keskustelun taas käyntiin:
— Yhdennäköisyys herran ja Nina Portan välillä on ihmetyttävä. Etkö ole samaa mieltä, että herralla on täydellisesti Porta'in ulkonäkö.
— Ei mikään ole sen luonnollisempaa, vastasi nuorukainen, jota Piombon liekehtivät silmät vaanivat, Nina oli sisareni…