— Mutta minä voin sulkea silmäni. Vendettan ennenaikainen tuomio tulee vielä kauan olemaan esteenä lain voimalle Korsikassa, — lisäsi hän puolittain itsekseen. Kuitenkin on välttämätöntä hävittää se kokonaan.
Bonaparte vaipui ajatuksiinsa, ja Lucian teki merkin Piombolle, ettei hän puhuisi mitään. Korsikalainen keinutti jo päätään tyytymättömänä oikeaan ja vasempaan.
— Jääkää tänne, virkkoi konsuli Bartolomelle, me emme tiedä mitään siitä. Minä käsken ostaa maatilanne, jotta pääsette alkuun. Sitten, jonkun ajan kuluttua puhumme lähemmin teistä. Mutta ei minkäänmoinen vendetta tule kysymykseen enää! Täällä ei ole mitään maki'a. Jos te "pelaisitte tikaria" ei olisi mitään armoa odotettavissa. Täällä suojelee laki kaikkia vapaan valtion jäseniä, ja kieltää kostamasta ominkäsin.
— Kummallisen maan herraksi teki hän itsensä, vastasi Bartolome puristaen Lucianin kättä. Mutta te muistatte minua onnettomuudessani; tästä lähtien olemme sidotut toisiimme elämässä ja kuolemassa, ja kaikki Piombot ovat teidän käytettävänänne.
Noilla sanoilla kirkastui korsikalaisen otsa, ja hän silmäili tyytyväisenä ympärilleen.
— Teillä ei ole hullumpaa täällä, virkkoi hän hymyillen, ikäänkuin haluaisi asua siellä. Ja olette punaisiin puetut, kuin kardinaali.
— Riippuu vain teistä itsestänne, onnistua, ja omistaa palatsi Parisissa, sanoi Bonaparte, katsoen terävästi maalaistansa. Sattuu useammin kuin kerran, että katselen ympärilleni löytääkseni vilpittömän ystävän, johon voisin luottaa.
Ilon huokaus kohosi Piombon rinnasta, ja ojentaen kätensä pääkonsulille, huudahti hän:
— On Teissä vielä korsikalaisuutta!
Bonaparte hymyili. Vaiti katseli hän tuota miestä, josta niin sanoen huokui hänen isänmaansa ilmaa, leyhäys tuolta saarelta, missä hän niin ihmeellisesti oli pelastunut englantilaisen puolueen käsistä, ja jota hän ei ollut siitä saakka nähnyt.