Hän teki merkin veljelleen, joka johdatti Bartolome di Piombon pois. Lucian kyseli perheensä entisen suojelijan taloudellista asemaa. Piombo veti sisäasiainministerin ikkunan eteen, ja näytti hänelle kivellä istuvan puolisonsa ja tyttärensä Zinevran.
— Tulimme Fontainebleausta tänne käyden, eikä meillä ole edes yhtä sentiimiä, sanoi hän.
Lucian antoi hänelle kukkaronsa ja kehotti häntä tulemaan seuraavana päivänä saamaan neuvoja perheensä elättämiskeinoista. Niiden tilusten arvo, jotka Piombo omisti Korsikassa, ei riittäisi pitkälle Parisissa.
* * * * *
Viisitoista vuotta oli vierähtänyt di Piombon perheen Parisiin tulosta seuraavaan seikkailuun, johon ylläkerrotut tapahtumat ovat johdantona.
* * * * *
Servin, yksi Parisin huomattavimmasta taiteilijoista, sai ensimäisenä päähänsä perustaa taiteilijakoulun maalaamisessa opetusta haluaville nuorille neideille. Hän oli noin neljänkymmenenvuotias, sivistynyt ja kokonaan taiteellensa antautunut, nainut rakkaudesta köyhän kenraalin tyttären. Alussa johdattivat äidit itse tyttärensä mestarin luokse, mutta myöhemmin, kun he oppivat tuntemaan hänet vakavaksi ja täsmälliseksi mieheksi, antoivat he tyttärensä mennä yksin.
Edeltäpäin tekemänsä suunnitelman mukaan ei maalari voinut ottaa vastaan muita kuin rikkaihin ja kunnioitettaviin perheihin kuuluvia neitejä, jottei antaisi itseään alttiiksi oppilaidensa sukuperää koskeviin moitteisiin; vieläpä hän kieltäytyi ottamasta vastaan varsinaisiksi taiteilijoiksi haluavia neitosia, koska ne tarvitsisivat erikoista opetusta, ja pitäisi sellaisilla oppilailla olla myöskin erikoisia kykyjä. Vähitellen se varovaisuus ja taitavuus, jolla hän perehdytti oppilaitaan taiteensa salaisuuksiin, vanhempien täydellinen luottamus siitä, että heidän tyttärensä seurustelevat hyvän kasvatuksen saaneiden neitien kanssa, ja hänen rauhallinen luonteensa, sivistyksensä, sekä se, että hän oli naimisissa, antoi hänelle hyvän maineen salongeissa. Kun nuori tyttö näytti haluavan oppia maalausta tai piirtämistä, ja hänen vanhempansa kyselivät ystäviltään neuvoa: — Lähettäkää hänet Servin'ille! saivat he vastaukseksi jokaiselta. Servin tuli siis spesialistiksi naisten maalauksen opettajana, kun Herbault hattujentekijänä, Leroy muotienvalmistajana ja Chevet naisten pikkutarpeiden myyjänä. Pidettiin luonnollisena seikkana, että Servin'ilta opetuksen saanut neiti kykeni arvostelemaan museon tauluja, maalaamaan komean muotokuvan, kopioimaan mestarien tauluja ja tekemään fantastisen maalauksen.
Tämä taiteilija tyydytti siis hienoston kaikki vaatimukset. Huolimatta suhteistaan Parisin parhaimpien perheiden kanssa, oli hän riippumaton, isänmaanystävä, ja säilytti kaikissa piireissä tuon taiteilijoille ominaisen henkevän, joskus ivallisen äänensävyn, ja rohkeuden lausua vapaasti ajatuksensa.
Omantunnontarkalla huolellisuudella oli hän järjestänyt koulunsa. Hänen oman huoneustonsa yläpuolella sijaitsevan ullakkokerroksen sisäänkäytävä oli suletti seinällä. Päästäkseen tuohon eristettyyn paikkaan, pyhään kuin haaremi, täytyi kavuta mestarin asunnon läpi rakennettuja portaita. Koko ullakkokerroksen käsittävä työhuone oli niin laaja, että se hämmästytti vieraita, kun he, kavutessaan sinne kuusikymmentä jalkaa maanpinnan yläpuolella olevaan ullakkokerrokseen, luulivat taiteilijoiden asuntojen sijaitsevan jonkunmoisissa kattorännikomeroissa.