Ja vasta kun tähdet sammuu,
hän lähtee luotasi pois;
on kuin hän kalvaampi vielä
mut onnellisempi ois. —
Vuostuhatta monta on mennyt,
vaan vieläkin kuutamoöin
ja vasta — vuostuhanten jälkeen
he yhtyvät ikävöin,
Endymion, iäti nuori, ja Selene, neitseellinen: ei koskaan täyty kaipuu sen onnen ylhäisen.
— Endymion, uneksija kuolematon, ja Selene, kirkas unelma yön, te elätte ikuista onnenne juhlaa eetterin tähtiyössä, vaikka muodot ja maailmat vaihtuu!
HILJAISUUS
HILJAISUUS.
I.
Hiljaisuus, mi henkii metsäin sydämessä, pyhään hartauteen sen eessä hiljenee.
Hiljaisuus — kaiken kohtu, kaiken hauta — kerran sen täyttä onnea tuntenut oon, — kerran sen suureen rauhaan jälleen vaikenen.
Vierasta on mulle kaikki muu, maailman turut, onnenmarkkinat. Täällä yksin kotonani oon, täällä yksin vastaani soi oman sydämeni sävel.