INTERMEZZO
eli
LAULAJA-MIRRIN VAPPUSERENAADI
eli
NOUSEVAN NUORISON JOKAÖISET KISSANNAUKUJAISET.
Niin ihmeen kuulas ja lauha on yö,
ja niin kumman kuumina valtimot lyö.
Mjau-au.
Ei maistu rotta, ei nukkua voi;
niin hivelevän ihanasti korvissa soi:
Urnau.
Ja menneet muistot mun mieleeni saa,
jotka kaikki jo jääneet on talven taa.
Mjau-au.
Näen lempeät silmät ja suloisen suun —
ja hienoisen turkin ja kirkkaan kuun: —
Urnau.
Olen koditon kulkurikolli vain,
mutta silti niin rakkaan katseen sain.
Mjau-au.
On kuin se vihlaus selkäpiin
yhä vieläkin sais sulohervoksiin!
Urnau.
Ja hän oli hieno — kuin silkkiä vaan, —
mitä hienoja herkkuja saaneekaan!
Mjau-au.
Ja samettityynyillä loikoo hän;
minä ruuman nurkassa kyykötän.
Urnau.
En tiedä, miksi hän puikahti pois;
oli kuin hän minua säikkynyt ois.
Mjau-au.
Ne on kainoja, ylpeitä, ryökkynät,
vaikka sylinannon janohon nääntyisivät!
Urnau.