— Elä tapa minua, teen siitä sinulle hyvän työn?
— Minkä työn sinä tekisit?
— Minun suussani on tavallista erikoisempi sormus ja jos jätät minut henkiin, saat ottaa sen. Sitten kun pyörähdytät sitä kolmesti myötäpäivään ja ajattelet samassa, mitä haluat tapahtuvaksi, tapahtuu se heti.
— No, se muuttaa asian! En tapa sinua, anna sormus!
Hauki avasi suunsa ja poika otti sormuksen. Poika jäi ihastelemaan saalistaan ja kala pääsi vapaaksi.
— No tämähän vasta olisi tapaus, jos asiat niin olisi kuin hauki sanoi, tuumi poika ja pyöritteli sormusta kädessään. — Kyllä silloin olisi alkanut onni potkia meille! No, koetetaanpas!
Ensimäisimmäksi se toki oli se linna toivottava tähän saareen nousemaan, arveli poika ja pyöräytti sormustaan linnan saamisen tarkoituksessa.
Hetkessä välkähtikin linna keskelle saarta.
— No nyt kelpaa, virkkoi poika ja riensi äitinsä luo. — Nyt kelpaa, äitiseni, minä olen saanut sellaiset mahtikeinot käsiini, että saamme tähän mitä haluamme!
— Elä turhia puhele, mistä sinä sellaisia, tyynnytteli äiti.