— Mennään, mennään, isä! Minun tekisi niin mieli!

Mikäs siinä auttoi, täytyihän isän lähteä Hilpan kanssa katsomaan sitä konstinnäyttöä, kun Hilppa niin kovin pyysi ja kiusasi. Ei auttanut — piti näyttää pojalle — uhrata puoli markkaa omasta ja puolet siitä poikansa puolesta.

Siellä oli tavallista suuren, kiertävän markkina-teltan menoa. Jotkut käänsivät kieppejään, pyöräyttelivät neulansilmiään ja heiluivat ja riippuivat renkaissa, tangoissa ja köysissä katon ja maan välillä, toiset temmelsivät maassa ja hulluttelivat kujeitaan ja joku käveli nuoralla. Ei ollut isä ennen nähnyt tällaista, mutta hänestä ne tuntuivat hyvin luonnollisilta, nähdyiltä ja aivan tavallisilta. Hän ei niistä innostunutkaan. Mutta sitä enemmän syttyi poika. Hän ei voinut ajatella mitään tämän parempaa. Hänestä oli tämä maailman ihmeellisintä, saavutusta sellaista, että sitä jo piti ihmetellä. Jos isä oli levollinen ja liikkumaton, niin Hilppa suorastaan hyppi paikoillaan ja hänen silmänsä paloivat ja kädet tekivät tempoilevia liikkeitä.

Ja kun tultiin ulos teltasta, niin hän ei enää muuta ajatellutkaan kuin tuota ihmeellistä vaatehuonetta. Kaikki muu: kaupunki, markkinat olivat muuttuneet aivan olemattomiksi.

* * * * *

Kotiin tultuaan oli Hilppa kovin mahtavaa miestä. Hän ei puhunut mitään veljilleen, eikä hän heidän kanssaan paljon liikkunutkaan. Ikäänkuin karttoi heitä. Ohoh, olihan hän käynyt kaupungissa!

Ja mitä hän oli siellä nähnyt! Veljet ihmettelivät tuota, mutta eivät hekään tahtoneet oikein lähestyä. Ei heidänkään ylpeytensä antanut.

Vaan viimein jo laukesi molemminpuolinen jännitys ja silloin Hilppa kertoi kaupunkinäkemänsä. Kun se kuultiin, valtasi kaikki hurja ilo, sopu ja ylpeys. He olivat sellaisen talon lapsia, jonka yksi pojista oli nähnyt kometian! Kometian, kometian — se oli nyt ylin ja ainoa puheenaihe Niemen pihoilla, nurmikoilla, pellonkielekkeillä ja rannoilla!

Salon poikien näytäntö.

Eihän siihen pitkiä tuumimisia tarvittu, kun pojat päättivät laatia sen ihmeellisen laitoksen tapaisen suojuksen pihaansa — sileälle saunannurmikolle — ja sitten ruveta miehissä harjoittelemaan sellaisia temppuja kuin ne kaupungin kometiannäyttäjätkin ja vihdoin antaa samallaisia näytöksiä läheisille naapurin lapsille.