Ryhdyttiin tarmokkaaseen työhön. Hilppa haki rautakangen ja jyskytteli sillä syviä reikiä saunanurmikkoon omituiseen pyöreään, kahdeksankulmaa tavoittelevaan kehään ja toiset pojat kantoivat paikalle seipäitä, nuoria, vanhoja kulimattoja ja säkkejä sekä rikkinäisiä riihihursteja. Hilppa otti kirveen käteensä ja teroitteli seipäitten päät. Sitten ajoi hän ne kaivamiinsa reikiin. Senjälkeen sidottiin niihin poikkipuita ja räystäänyhdistelijöitä ja sitten kivuttiin tikapuiden avulla laittamaan kattoa. Siinä kehikko; sitten vetämään kuleja ja säkkejä ja hursteja sen päälle. Etuseinämälle jätettiin oviaukko ja harjaan kiinnitettiin punainen lippu.
Siinä oli kometian talo valmis. Nyt harjoittelemaan temppuja. Se oli vähän vaikeampaa, mutta sujuihan se sekin. Hilppa oli opettajana ja toiset oppilaina. Tulihan siinä vähän kiistaakin, mutta sovittiin ne, pian sovittiinkin, kun näin suuri asia oli kysymyksessä! Pyntys se enimmän kiisteli, mutta silloinpa ehti Karppa hänen kurittajakseen ja se oli voima, joka lannisti Pyntyksen. Ennen oli usein Karppa asettunut hänen puolelleen, vanhimman veljen hirmuvaltaa vastaan.
Vihdoin jo lähestyi se päivä ja hetki, jolloin oli määrätty suuri näytös annettavaksi uteliaille naapurin lapsille. Sitä ennen piti poikain pukeutua oikeihin pukuihin — sentapaisiin, missä olivat ne kaupunginkin kometiannäyttäjät olleet. Hilppa etsi isän vanhan riihipaidan ja teki siitä viitan. Hatuksi pisti hän vanhan tuohitötterön, jota hän tarkoitusta varten vähän muovaili, leikkeli ja ompeli. Jalkoihin veti hän suuret kolhokengät. Ja kasvot vihdoin maalasi punamullalla ja liidulla ja noella.
Karppa veti ylleen äidin vanhan hameen ja päähän pisti vanhan tötterömäisen tuohiastian, jalat saivat isoisän riihikengät ja kasvot maalattiin samalla tapaa kuin Hilpan. Pyntys vihdoin vyötti itsensä isoisän vanhaan liiviin ja päähän kelpasi vanha, syvä rove, joka sopi juuri hänen päähänsä. Sitten oltiin valmiit ottamaan vastaan pihalle kertyneet ja hälisevät naapurin lapset.
Kaikki kävi hyvin, mutta lopulla näytöstä sattui Karppa sekomaan hameistaan pitkään pystypuuhun sen yläosassa ja jäi siitä kiinni sinne. Pyntys pyöri matalammalla olevassa poikkipuussa mutta hän tarttui housuistaan puun terävään oksaan. Siinä hikoiltiin. Ei mikään auttanut, eivät tahtoneet selvetä pulmistaan hameet eikä housut. Hilppa kieri maassa näytellen erikoisempia temppuja. Hänen täytyi mennä veljiään auttamaan. Silloin oli veljille jo käynyt kovin tuskalliseksi olo ja he pillahtivat itkuun. Se synnytti naurunrähäkän maassa. — Katso, katso, miten niille kävi! Katso Kärppääkin!
Se oli liikaa. Hilppa julmistui, ja kun veljet pääsivät pulmistaan irti, yhtyivät he samaan ääneen. — Vai tulitte te tänne rähisemään ja pilkkaamaan! Oletteko ennen nähneet tällaista? Oletteko käyneet kaupungissa? Ulos! Ulos joka sorkka!
Katsojat lähtivät kiireellä ulos ja kiire siinä todella olikin. Pojat hyökkäsivät pesästä. He näyttivät sekä nyrkkiä että käyttivät sääriään. — —
Pahanlaiseen sekasortoon päättyi se uljas ihmeitten näyttö, mutta eipä Sellaista ollut kukaan ennen yrittänyt Niemen kylässä, eikä sellaisilla matkoilla ollut kukaan muista käynyt kuin Niemen Hilppa! Tai ei, — nyt tunsivat tuolla ihmeellisellä matkalla käyneensä jo kaikki veljekset ja nähneensä omilla silmillä nuo kometiat ja muut! Ja sehän oli jotain se!
5. Kesäisiä puuhia.
Siitä Niemen pojat ryhtyivät muihin kesäisiin puuhiinsa. He takoivat kivirahoja ja leipoivat multaleivoksia. Ulko-aitan kylkeen rakentui isoista laatikoista, laudanpaloista, vanhoista hursteista ja säkeistä laajahko, pitkulainen suojus, joka oli heidän kauppaliikkeensä. Somissa, pitkissä riveissä kököttivät pienemmät ja suuremmat, kellervän ja harmaanväriset multaleivokset puodin peräseinän hyllyillä. Seinän eteen oli asetettu leveä lauta kauppapöydäksi korkeiden laatikoiden varaan. Sen takana seisoivat päivät päästään Pyntys ja Karppa, Hilpan käydessä vain silloin tällöin liikkeessä. Sen pääisäntänä oli hänellä muutakin tehtävää: liikuskelemista siellä ja täällä, uusien myytävien toimittamista kauppaan, niiden valmistamisen alullepanoa ja vihdoin apulaisten neuvomista ja ohjailemista, milloin sävyisämmin, milloin jyrkemmin. Silloin hän tuli puotiin, mutta seisoi kovin mahtavana kauppapöydän ulkopuolella ja laususkeli heille vakavia sanoja. Välistä hän vaati rahalaatikon nähtäväksi. Jos veljet panivat vastalauseita liian sydämetöntä sekaantumista vastaan heidän uskolliseen palvelukseensa, silloin Hilppa jysäytti nyrkkinsä kauppapöytään ja ilmoitti, että hän ottaa rahat huostaansa ja sulkee koko liikkeen. Se vaimensi vihat ja hyvä sopu taas jatkui. Liikettä he toki eivät suoneet lopetettavaksi, ei edes satunnaisesti, sillä täällä tiskin takana oli hyvä olla ja tämä oli tuottava liike. Naapurin lapset kävivät uutterasti vaihtamassa kivirahojaan somiin kellerviin tai harmaisiin leivänpyörylöihin.