Lähdetään! Minnekäs sinun kanssasi pääsee! Et lähtisi, niin saisit nähdä nousevan sellaisen metelin ja elämän, että täytyisi se joko väkivoimalla tukahuttaa ja saattaa vanhemmat väliin tai, tätä välttääkseen, paeta riihen tai saunan suojiin, jossa sitten saisi lopun päivää hyppiä salvamesta salvameen äkeytyneen pikkuveljen päällehyökkäyksiä vältellen.
Semmoinen se oli se pikku veli, sille ei ollut antanut voimaa, mutta sisua sitä enemmän ja se täytyi yhteisen rauhan vuoksi ottaa huomioon.
Jouduttiin lähtemään loittoiselle mäenlaskuvaaralle. Mutta ennen lähtöä täytyi käydä vanhemmille ilmoittamassa, ja siihen tärkeään tehtävään sai käydä keskimmäinen, vakain veli. Hänen sanansa painoi enimmän tällaisissa tapauksissa.
Lupa saatiin, ja sitten kiireellä järven ja sen takaisen metsän helmaan! Pois nyt kotitannerten lumet jaloista, hyvästi nyt hetkeksi peltoinen, matalataloinen kotiniemi!
Suuressa Leutson korvessa, syvässä rytönotkelmassa, katkesi Pyntyksen suksesta mäystin ja sitä saatiin miehissä korjata eheäksi! Kun se saatiin kuntoon, lähdettiin kiivaasti jatkamaan matkaa, ja kohtahan se oli Kivimäen jyrkkä rinne edessä!
Kun tultiin mäen päälle, näkyi sieltä paljon ja laajalti maailmoita. Tuolla pieni takakylä Ihatsu pienen järven rannalla ja siellä se oli korkea, pitkillä salovaaroilla sijaitseva Petäjäselkäkin. Tuolla asumatonta alhomaata Sarkaan päin, sakeine ja kirjavine sekametsineen ja pienine selänteineen ja vaarannyppylöineen, tuolla taas kotikylän tuttu puoli. Vihdoin tuonne, Koittoon päin, aava, alava suo. Sinne päin sitä olisi lasketeltava, ja sen toimen valmisteluihin ryhdyttiinkin.
Keskimmäinen veli oli ottanut pienen kelkkasen mukaansa suksien lisäksi, ja siihen hän oli kaiken varaksi asettanut itsekunkin pienen turkkisen, joka ei voinut olla pahaksi, kun matka oli pitkä ja talvi oli talvea. Saattaisi illalla kylmetä ja silloin ne, paluumatkalla, olisivat hyvään tarpeeseen. Nyt keritti hän kelkan nuoran vyöstään ja valmistui toisten kanssa koe-ajoon, katsomaan, millainen mäki todella olisi.
Hurautettiin alas. Suoraan suota kohti, aukeinta paikkaa myöten.
Hyvä oli mäki, ei siinä ollut mitään vikaa. Verraton! Ei moitteen syytä minkäänlaista, vaan oli luiunottopaikka ensimäinen koko seudulla, koko siinä maailmassa, joka tiettiin ja tunnettiin! Varsinaiseen alas-lasketteluun vain!
Siihen ei tarvinnut kehotella. Se oppi oli jo saatu ja se oli painunut jo aivan veriin, se oli talven tapoihin kuuluva yhtä hyvin kuin syöminen ja juominen. Semmoisia mäenlaskijoita kuin Niemen talon pojat ei ollutkaan koko kylässä.