Voi, kuinka mielelläni minä puhelisin hänelle! Aika kuluu, minuutti minuutilta vierähtää, soluu käsistä.
Nuo kalliit, kalliit viimeiset hetket! Säry sulku sielujemme väliltä, aikaa on vähän ja tämä kerta on viimeinen.
Jäntevät käsivarret kiertyvät äkkiä ympärilleni ja voimattomana värisen minä hänen sylissään. – Kuinka rajusti hän puristaa minua rintaansa vasten. En ole koskaan luullut häntä niin väkeväksi, vai onko se vuosien kuluessa kestetty ikävä, monien valvottujen öiden tuska ja hiljaisten hetkien hivuttava kaipuu, joka ryntää esiin kuin sulkunsa särkenyt tulvehtiva virta?
Hänen kasvonsa lähenevät kasvojani, hänen huulensa koskettavat huuliani. Pitkä, lämmin suudelma seuraa toistaan ja minä puserrun hervottomana hänen povelleen.
En ajattele mitään, en tajua mitään, mutta tunnen, että kaikki on nyt hyvin. Että onni, jota ikäni kaiken milloin tietoisena, milloin tietämättäni olin odottanut, oli nyt tullut ja sen ihanuus oli hurmaavampi kuin olin jaksanut kuvitellakaan. Se kantoi minua sylissään tuuditellen, kuletti sinne, missä tie satujen maahan on avoinna, missä verho tämän ja tuonpuoleisen väliltä on vedetty syrjään, missä aika ja ikuisuus yhtyvät, missä käsitteet "oikeasta" ja "väärästä" muuttuvat ja siteet katkeavat.
Kuinka kevyeltä tuntuukin nyt. On kuin kohoaisimme yhä kauemmaksi kiinteän aineen maailmasta hienoihin, puhtoisiin piireihin, valon, vapauden, sopusoinnun, maille. Minun ystäväni, kalleimpani, minun sieluni rakastettu, miksi eroaisimmekaan enää, miksi palaisimmekaan takaisin, jääkäämme tänne. Tämähän on meidän maailmamme.
* * * * *
Me muistelemme näitä kuluneita vuosia ja hetkiä, jolloin kaipaus tuntui raskaimmalle, jolloin kieltäymys eniten voimia kysyi. Me kerromme unia, joita olemme nähneet, joita toistemme ajatukset ja oma mielikuvitus ovat eteemme loihtineet.
– Mistä tiedät, rakas, ettei tämä nytkin ole vain unta?
– Siitä, että kuulen sinun äänesi, että tunnen huulillani sinun huultesi lämmön, että kuulen sinun sydämesi sykinnän. – Unikuva on kevyt ja hauras, kun sitä tavoitan, häviää se, mutta kun kierrän käsivarteni ympärillesi, tunnen että olet lihaa ja verta, siinä lepäät povellani pehmeänä, lämpimänä ja minusta tuntuu kuin sulkisin syliini elämäni onnen tämän ainoan kerran, ensimäisen, viimeisen kerran.