Yö kuluu. Joesta kohoaa lämpöinen huuru, jostain lähikoivusta kukahtaa käki ja nuorissa sydämissä läikähtää lämpöinen tunne.
* * * * *
Anni tulee kotiin ja astuu juhannuslehvillä koristettuun luhtiinsa ja heittäytyy vuoteelle riisuutumatta. Hetken kuluttua kuuluu hiljainen koputus ovelta.
— Kuka on?
— Minä.
Olisi Anni sen kysymättäkin tietänyt. Hän nousi ja avasi Sampalle oven.
Leveällä tilalla he sitten lepäsivät. Poika loikoi selällään kädet ristissä pään alaisena, tyttö laidalla sivuuttain kyynäspäähänsä nojaten.
— Onko sinun hauska olla siellä kaupungissa?
— Joskus on, joskus ei, mutta eipä ole tullut poiskaan lähdettyä.
— Luulin sun jo jäävän tänne olemaan, mutta takaisin taidat taas mennä.