— Takaisin minä menen nyt ainakin tämän kerran. Ajattelin, että vielä vuoden olisin.
Syntyi vaitiolo. Samppa hyräili äskeistä laulua.
"Kun sinä olet yksin ja minä olen yksin, niin eikö me mentäis yhteen. Kun sinä olet yksin ja minä olen yksin, niin eikö me mentäis yhteen.
Syksyllä, syksyllä korjattaisiin aittahan pienet lyhteet. Syksyllä, syksyllä korjattaisiin aittahan pienet lyhteet."
Mutta Pohjolan lyhyt kesäyö olikin jo kulunut. Linnut livertelivät pihapuissa ja nouseva aurinko lähetti kimpun kirkkaita säteitä luhdin ikkunaluukusta sisälle. Samppa nousi ja antoi kättä.
— Tulethan sitte taas markkinapäivänä sinne Hetmannin pihaan. Tule siinä heti toriajan jälkeen, silloin olemme siellä. Saathan kuulla kotikuulumisia.
— Kyllä tulen, aina sitä jonkun tapaa.
— Ainakin minut.
— Hyvä on.
Mutta poika piteli yhä hänen kättään omassaan.