— Mutta nyt olen jo sinulle apuna. Osaanhan nostaa Tutun alas tuoleilta ja pöydiltä, joille se aina kiipeää. Osaan avata Maijan napit ja viedä pihalle kuivamaan esiliinojamme, joita sinä peset.
— Minäkin autan Nannia, kun tulen hiukan suuremmaksi — puheli
Maijatyttö.
— Anni! Annii! — kuului pihalta.
Tyttö juoksi ulos ja palasi pian kädessään Sannin tuoma kirjelippu.
Lapset yhdestä suusta huutamaan:
— Onko se Vanjushkalta? Näytä meille Vanjan kirje!
— Äytä Vanna kiie! — pyyteli pieninkin.
Eihän se Anni raaskinut vastustella ja yhdessä sitä katseltiin ja tavailtiin. Eikä se ollut sen kummempi, olipahan vaan taskukirjasta reväisty lehtinen johon kosmoskynällä oli huonolla käsialalla tuhrustettu:
"Millaja Annushka!
Sinä ja kaiki lapsi tulemas puisto minu ikava on — Ja ljubljuu
Vanjushka"