— Voi, mennään! Mennään heti paikalla! - Nanni, pane meille puhtaat esiliinat! — intoilivat lapset.
Siitä nousi suuri ilo, hyppy ja tanssi. Annilla oli täysi työ pidättää heitä suinpäin juoksemasta portaista alas.
Sanni tuli vastaan kadulla.
— Jassoo, herrasväki on taas menossa "pistellinkiin". Saipas se Vanja sinut vaan lopuksi heltymään, kun aikansa kiersi Vuorikadun seitsemättä niinkuin kissa kuumaa puuropataa.
— Enpä minä hänen kanssaan olisi lähtenyt, vaikka olisi tässä kaiken ikänsä kierrellyt, mutta kun se kerran meitä seurasi tuonne puistoon ja sai nämä lapset hullaantumaan itseensä. Ei niille enää mitään mahda.
— Tokkopa sinullekaan, Anni parka, enää mitään mahtaa. Etköhän jo itsekin liene hullaantunut — sanoi Sanni naureskellen ja pujahti kotiportista sisälle.
— Nanni, älä viitsi välittää mitään — supatti Osmo. — Tulisi Sanni itsekin mielellään puistoon, mutta Vanja ei tahdo, Vanja leikkii vaan meidän kanssa.
— Mutta jos äitinne saa tietää missä me käymme, niin hän suuttuu.
— Minä en ainakaan kerro mitään — vakuutti Osmo.
— Enkä minä kerro muuta kuin että kerran istuin Vanjan polkupyörän tangolla ja se oli niin hauskaa! — puheli Maija.