— Voi sua, pieni kananpää! Et mitään saa kertoa, muuten emme enää huomenna pääse tänne.
— Otetaan äiti mukaan, niin ei se suutu.
— Olet sinä, Maija, semmoinen pieni viisastelija, ei äitisi tänne lähde, estää meidänkin tulomme.
— Kertooko Tuttukin missä oltiin.
— Tuttu keltoo — oltiin.
Anni ja Osmo nauroivat. Pikku Taimesta ei ollut vaaraa.
* * * * *
He poikkesivat maantielle palatakseen sieltä takaisin puistoon.
— Kuinka se Sanni on muuttunut! — ajatteli Anni.
— Kuinka se heti juhannuksesta kylmeni ja vieraantui, aivan kuin olisi mustasukkainen. Toihan se Vanjan kirjeliput, joita hän joskus Sannin mukana lähetti, mutta aina piili sen puheessa joku pureva sana.