Osmon päähän pantiin Vanjan lakki ja vyölle kiinnitettiin sapeli, joka pitkältä maata viisti. Ylpeänä lähti hän uudessa asussaan kuljeksimaan pitkin käytäviä.
Pikkutytötkin unohtuivat vähitellen leikkimään hiekalla, joten nuoret saivat tilaisuuden vaihtaa keskenään muutaman sanan.
— Miksi, Anni, pelkäät Vanjushkaa?
— Enhän minä pelkää.
— A' miks'et tule illalla ulos?
— On vaikeata päästä. Emäntäni on myöhäseen poissa nyt, kun hän yksin hoitaa pientä kangaskauppaansa ja kun hän iltasella väsyneenä palaa, en heti kehtaa livahtaa ovesta ulos.
— Uh, njet harashoo! Huono paikka, vähän vapautta, liian vähän vapautta.
— Hyvä on minulla paikka, ei kellään parempata.
* * * * *
— Tehtaassa paras, kahdeksan tunnin työpäivä.