— Onhan sitä sattunut ennenkin.
— Niin on tuo tyttö sitonut lastenkin suun, että eivät ole äidilleen kertoneet, mutta kun Sannilta kuulin, katsoin velvollisuudekseni avata silmänne.
Rouva Vuorela heitti puhujaan kylmän katseen.
— Kiitän huolenpidostanne! Älkää jatkako. He selvittävät itse tämän asian.
Yksin jäätyään hän kutsui luokseen Annin ja lapset.
He tulivat. Anni oli hiukan kalpea, mutta hänen avoin ja puhdas katseensa ei emännän tutkivan silmän edessä painunut alas.
— Miksi ruoka ei enää koskaan ole valmiina, kun tulen?
Osmo astuu urhoollisesti esiin:
— Meidän on niin hauskaa puistossa, että ei Anni huomaa katsoa kelloa.
— Vai niin, poikaseni, miksi siellä on ruvennut olemaan niin hauskaa?