— Mutta pidithän sinäkin niin paljon siitä pikku Taimesta.
— A' venäjänmies rakastaa aina naisia ja lapsia, missä niitä vaan näkee.
— Rakastaa kaikkia, joita näkee, ja yhtä paljon — ihmetteli Anni, mutta ei puhunut mitään.
Siinä he sitte istuivat, hiipuvan hiilloksen edessä, eikä puhe kumpaiseltakaan tahtonut luistaa.
— Soita, Vanjushka, laula pois ikäväni, jonka täällä yksinäisyydessä sain — ja Vanja otti seinältä balalaikkansa, näppäili ensin hiljaa säveltä tapaillen.
Jo virisi virsi, paisui sävel, kohosi laajana ja leveänä. Pehmeänä, soinnukkaana hyväili se kuulian korvaa unelmiin tuuditellen.
Ja Annin eteen avautuu laaja hedelmällinen maa, korkea, kuulakka taivas, jota valkoiset poutapilvet purjehtivat ja alla meren syvä, tumma sini, joka tyyneellä pinnallaan taivaan väriä kuvastaa. — Siellä väkevät mustamultaiset pellot, joitten povista pusertuu runsas sato. Siellä vilkas, iloluontoinen kansa leikkien, tanssien elojuhlaansa viettää korjattuaan pelloiltaan valkean viljan. - Siellä kypsyvät kirsikat, ja notkuvat rehevien hedelmäpuiden oksat ylen runsaan taakkansa painosta. Siellä herkistyy ihmismieli anteliaan luonnon hemmoittelemana. He leikkivät, ilakoivat kuin lapset, nauravat, laulavat, lempivät, syleilevät, suutelevat toisiaan. — Ja riemu raikuu kauvas ja kevät kukkii ja tuulet lauhasti puhuvat, siellä — sillä aikaa kun pohjolassa pakkanen paukkuu, kinokset räystäiden tasoille kurkoittelevat ja kansa totisena ja jurona mietiskelee, miten riittää vaivalla saatu musta leipä, josta halla sydänkesällä korjasi puolet, jäännöksestä toisen puolen poltti suuri pouta.
Vanjushka lopetti ja laski soittimen kädestään. Anni painoi päänsä hänen olkaansa vasten puhellen.
— Minä näin sinun kauniin kotiseutusi, se tuli eteeni kuin taulu soittaessasi, vielä kauniimpana sen näin, kuin minkä olet kertoessasi kuvannut.
Vanjushka kätki hymynsä ja puheli mairitellen. — Sinne me lähdemme pian, sinä ja minä. Siellä maamushkani sinut ottaa ilolla vastaan. — Kah, Vanjushkaa! Kauniin toi vaimon sotaretkeltään. Hiukan surullinen se vaan on, meillä täytyy kaikkien näyttää hyvää tuulta. — Koetappas, tyttöseni jo täällä heittää pois tuo surullinen muotosi.