Raskas oli jääkäreille tämä päivä. Iltahämyssä laskivat he veneessä autiolle rannalle ja seurasivat etenevän höyrylaivan savua, joka kuljetti tuon kalliin lastin takaisin Saksaan.
Yö läheni, ilma kylmeni ja kosteissa vaatteissa pyrki vilu ruumista värisyttämään. Oli päästävä yöksi ihmisten ilmoille.
Kauvan talottomia taipaleita samoiltuaan tulivat he vihdoin kylään, jossa kaksitellen yösijaa etsivät.
Jouko ja Olavi tulivat siistiin, varakkaan näköiseen taloon ja astuivat reippaasti tupaan. -Suloiselle tuntui huoneen lämpö sellaisen matkan jälkeen, ihanammalle kumminkin suomenkieli, joka hiveli matkalaistemme korvaa. Olisi tehnyt mieli ihan ilmaista iloaan, kertoa terveiset vieraalta maalta.
Mutta pöydän päässä illastava isäntä luo epäluuloisen katseen tulijoihin ja emäntä kalsusti kysäisee, mikä vierailla asiana ja sen kuultuaan neuvottelee isännän kanssa kauvan; epäillään, arvellaan, välillä jo toiseen taloonkin neuvotaan, mutta lopuksi hiukan heltyvät:
— Jos tahdotte nukkua tuolla saunan lauteilla.
Sinne johdettiin nyt matkamiehet, jotka halusivat mitä pikemmin päästä levolle. Talonväen kylmä, epäilevä kohtelu vei mielet auttamattomasti masennuksiin ja uuvutti jo ennestään väsyneet voimat.
Länsisuomalaisen talonpojan kylmän saunan lauteilla lepäsivät nyt jääkärimme oljilla vierekkäin, ollakseen toisilleen lämpimiksi. Kiukaan kulmalla paloi pienenä tuikkuna savuava öljylamppu.
Mieli oli pojilla raskas. Uni ei tuntunut tulevan, vaikka ruumista raukaisi pitkä, myrskyinen merimatka.
Aatos kulki kumpaisellakin samoja teitä, sydäntä kirveli menetetty aselähetys sekä kylmä, epäluuloinen vastaanotto omassa, kaivatussa kotimaassa.