— Olisiko hänenkin mielestään niin? — Saattoiko sen sanoja uskoa?
Mutta vierellä kulkeva muukalainen näytti totta tarkoittaneen.
— Ja ljublja — arvaappas, mitä se merkitsee? Tyttö punehtui. Hän tiesi, mutta ei sanonut tietävänsä.
— Sen opetan sinulle ensi kerralla, kun tavataan.
Anni koetti peittää punastustaan ja pysähtyi taittamaan lepän vesaa, mutta tunsi silloin suudelman poskellaan.
Tyttö hätkähti ja vetäytyi kauemmaksi.
— Pelkäät vierasta, pikku tyttö. — Ei Vanja enää, ei koskaan enää.
— Lupaatko sen?
— Varmasti lupaan, Annushka!
Huulet hymysivät, valkea hammasrivi välähti ja silmän pohjassa pälyi veitikka.