— Siellä on Annin veli, tahtoo tavata rouvaa — ilmoitti palvelia.
Rouva Vuorela kiiruhti saliin.
— Olen iloinen nähdessäni teidät, urhea poika. Sankariksi tekee mieleni kutsua.
Hän puristi lämpimästi Joukon kättä, ja hänen silmistään loisti kiitollisuus, kun hän jatkoi.
— Olen kuullut kerrottavan teidän pelottomasta, muita rohkaisevasta esiintymisestänne ja taitavasta ohjauksestanne kaupunkimme valloituksessa. Kiitän teitä!
— Ei mitään mainitsemisen arvoista. Tein velvollisuuteni kuten kunnon sotilas aina.
— Velvollisuutensakin voi tehdä monella tavalla.
— Kukin kykynsä mukaisesti. — Mutta minä tarvitsisin nyt apuanne, rouva, tahtoisitteko auttaa minua.
— Koetan sen tehdä.
— Minut on määrätty täältä muutaman päivän kestävälle matkalle. Sisareni on hyvin sairas ja kovassa kuumeessa. Minun pitäisi toimittaa hänelle hoitoa, mutta matka on kiireellinen. Tahtoisitteko huolehtia hänestä?