— En tullut ajatelleeksi. Oletko jo kauankin odottanut?
— Toista tuntia, mutta eihän sillä ole väliä. Tarkempaan tuli tuo lehtikin luettua.
— Eikö ketään ole käynyt?
— Ei, ketäpä täällä.
Miehen katse kiinnittyi uudelleen edessään olevaan sanomalehteen, mutta hän ei nähnyt siitä enää mitään.
Vaiteliaina istuivat mies ja vaimo pöydän ääreen, kumpikin ajatteli omiaan.
Martti heitti takin yltään, sytytti savukkeen ja heittäytyi vielä hetkeksi lepotuoliin.
Sanelma päästeli valloilleen pitkän tukkansa, joka vaaleana, silkinlaheana valui hänen harteilleen.
Taasko olivat merkit pettäneet. — Mutta vielä hän tulee kerran, ajatteli Sanelma kuvastimen edessä harjaillessaan hiuksiaan.
— Mitähän Sorjo minusta pitäisi, jos näkisi näin hajahiuksin? Lienenkö paljonkin vanhentunut viime aikoina? Pitkiä ovat kuukaudet olleet.