— Nukahtivat viimein. Äitiä kyselivät ensin.
— Onko kello jo paljonkin?
— Yhdeksättä käy.
— Eikö Emma ole vielä vienyt teetä sisälle?
— Isäntä sanoi odottavansa rouvaa.
Sanelma heitti päällysvaatteet yltään ja astui ruokailuhuoneeseen, missä Martti sanomalehtineen istui ja näytti uniselta.
Hän kohotti harmaanraukean katseen tulijaan ja haukotellen virkkoi:
— Kauan sinä viivyit, mamma.
— Olisit mennyt nukkumaan.
— On mukavampi näin kahden illastaa. Menisit päivän aikana jalottelemaan, minulla, näet, kun on ainoastaan tämä iltahetki vapaa.