— Sen tein. En voinut muuta.

— Oletko ihan varma, että et voinut?

— Sinäkö sellaista kysyt minulta!

Sanelma vaikeni hämmentyneenä. Oikeassahan Olga oli viskatessaan hänelle kysymyksensä takaisin.

Mutta hänen asiansa olivat ilmeisesti suistuneet oikealta tolaltaan. Sanelma tunsi tarvetta puuttua niihin ja, jos mahdollista, järjestää ne parhain päin.

— Mitä nyt aiot? virkkoi hän hetken kuluttua.

— Kunhan tässä vaan pääsisi alkuun.

Olga huokasi syvään. Toinen saattoi helposti huomata, että vaikeuksia oli hänkin jo kokenut.

— Otan näet oppitunteja eräältä hierojalta täällä, ja harjaannuttuani ammattiin ja kun itse saan potilaita, otan luokseni nuorimmat lapset…

Sanelma katseli häntä silmissään suru ja sääli.