— Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
— … pyhitetty… nimesi.
— Tulkoon sinun valtakuntasi.
— … tulkoon… kuntasi.
— Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niinkuin taivaassa. — — —
Sairaan voimat heikkenivät. Äiti luki rukouksen loppuun ja lapsen huulet liikkuivat hänen sanojensa mukaan.
Ja Sanelma kuunteli omaa ääntänsä. Se oli kuin jonkun toisen ääni, joka hartaasti, lause lauseelta, saneli rukouksen. Syvälle tunkivat nyt nuo tutut sanat epätoivoiseen, sairaaseen sieluun.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Hän äänsi sen vielä kerran, äänsi uudelleen itselleen.
— Äiti, nyt minä kuolen, kuului selvä, hiukan vieras ääni.