— Älä mene, Martti. Sanelman kasvoilla oli kummallisen kaksinainen ilme.
Mies loi vaimoonsa merkillisen katseen.
— Miksi en menisi?
— Kun minä pyydän…
Mies murahti jotain käsittämätöntä, painoi oven kiinni ja katosi pimeyteen.
Tuulee rajusti.
Kylmä lumiräntä lyö vasten kasvoja ja valuu ilkeästi pitkin niskaa alas.
Mies kulkee huohottaen tietään hartiat kumarassa, kasvot kuin kivun vääristäminä.
Hänen käyntinsä on horjuvaa kuin päihtyneen, jalat tuskin jaksavat suurta ruhoa kantaa.
Henkeä ahdistaa. Korvissa kuuluu taukoamaton kohina, päässä on kuumeinen poltto.