Hyvä Luoja! nytkö taas… pitikö sen juuri tänä yönä tuleman.
Hän hypähti ylös, kääri viitan ympärilleen, sytytti kynttilän ja meni hänen vuoteensa viereen.
Martti huohotti tukehtumaisillaan. Hänen kasvojensa väri oli jo sinipunerva.
Sanelma istui vuoteen jalkopäähän väristen koko ruumiiltaan.
Kuinka nyt käy?
Minuutit kuluvat hitaasti toinen toisensa jälkeen. Sanelma on kuin valon maailmoista äkkiä pudotettu alas. Hän ei tiedä mihin ryhtyä, vaan tuijottaa kauhistuneena miestään.
Taistelu kiihtyy. Kookas ruumis kouristuu kokoon ja suoristuu taas seuraavassa tuokiossa sellaisella voimalla, että olisi luullut sängyn hajoavan. Kasvot paisuvat ja hampaat kirskuen pureutuvat yhteen.
Sanelma kavahtaa ylös. — Oi Jumala, armahda minua, minun syytäni tämä on.
Sairas yrittää sanoa jotain, mutta uusi sydänkouristus katkaisee sanan kesken. Sanelma tuskassaan vääntelee käsiään.
Vihdoin alkavat kouristukset lieventyä. Nyt puistelee potilasta vilu. Sanelma käärii hänet lämpimiin peitteisiin, mutta kylmän tunne ei tunnu hellittävän.