Sairaan leuka nytkähti. Kuin tempomalla tulivat suusta sanat: — Mitä sinä viitsit minua hoitaa!
— Miksi sanot niin?
— Antaisit kuolla.
— Voi, älä puhu noin! Miksi sinä sellaista sanot?
Miehen kasvot värähtelivät. Vasta pitkän vaitiolon jälkeen sai hän sanotuksi:
— Sitä toista sinä kumminkin aina ajattelet.
Sanelma kalpeni. Siihen asiaan ei tähän mennessä oltu koskaan koskettu.
Hän seisoi kuin tuomarin edessä.
Viimein hän virkkoi:
— Niin, Martti. Olen luvannut, että en valehtele sinulle koskaan.