— Entä muuten?
— Ellet sinä siitä mitenkään kärsisi, niin en tiedä…
— Olet jalomielinen…
Seuraavassa tuokiossa hän jo katui ivallisia sanojansa ja hetken kuluttua muuttuneella äänellä jatkoi:
— Mitäpäs minusta, mutta lapset. Koettaisit sentään minuakin kärsiä heidän vuokseen, että saataisiin tämä kotipahanen jotenkin pystyssä pysymään.
Ja äkkiä hän puhkesi rajuun itkuun, kätkien päänsä pielukseen.
Hän itki kauan päästyään alkuun. Sanelma lupasi jäädä hänen luokseen ja lohdutteli häntä niinkuin lasta.
Martti salli sen tapahtua. Se tuntui hyvältä, mutta toiselta puolen häntä armottomasti hävetti ottaessaan vastaan rakkauden asemasta tarjotun säälin.
3.
Oli pakastanut.