Ovi aukeni ja kirkas valo virtasi pimeään huoneeseen. Ovella näkyi
Martin kookas olemus. Sanelma hypähti ylös.
— Onkos se mamma sairas, kun ei tule illalliselle? Me olemme siellä jo vartoilleet vähän aikaa.
Sen äänessä oli taas tuo hyväilevä hellyys, joka kiusasi ja hermostutti. — Olisi vähemmän hyvä! Antaisi toiselle rauhan eikä piirittäisi häntä alinomaa rakkaudellaan, tuskitteli Sanelma mennessään.
6.
Martti Pätevä kulkee hiiviskellen huoneessa, aukasee ikkunan ja hengittää keuhkojen täydeltä elokuun yön viileätä ilmaa. Huone tuntuu tukahuttavan kuumalta, ajatukset pyörivät päässä eikä uni tahdo ottaa tullakseen.
Täysikuu retkeilee tummansinisen avaruuden alla. Hämärässä puistossa tohahtelee leppeä tuuli ja satalukuisten sirkkojen siritys täyttää yöllisen ilman, mutta ylinnä kumminkin kuuluu kosken kumea pauhu.
Hän koettaa kuunnella sitä päästäkseen irti laskelmista ja numeroista, jotka yhäti parveilevat hänen edessään.
Martti Pätevä, muuten niin varovainen aatteissaan, oli keväällä pannut alulle suuren yrityksen, mikä tuotti paljon huolta ja usein vei unen hänen silmistään.
Tähän asti oli kaikki mennyt verrattain hyvin, hän oli saanut lainoja hyvillä ehdoilla ja saavuttanut muutamien rahamiesten myötätunnon yritykselleen. Työ oli kohta jo puoleksi suoritettu.
Lisätyllä työvoimalla saataisiin myllylaitos ennen talven tuloa valmistumaan. Kunhan vaan ehtisi hankkia siihen mennessä koneet.