Pitkä vihellys. Martti syöksyy vaunusta ulos, lapset hänen kintereillään. Mutta samassa jo kolahti kiinni malminen aitaus sulkien lasten tien.
Juna on jo liikkeellä. Martin kasvoilla on ilme, jommoista Sanelma ei vielä ennen ole niillä nähnyt.
— Isän tyttö! onko…
Ääni häipyi vaunujen kolinaan ja veturin vihellykseen. Tyttö itkunsa seasta vaikeroi:
— Isä, oma isä!
Sanelma oli tyrmistynyt näkemästään. Kauheata tämä oli.
10.
Sanelma avasi huoneensa ikkunan. Voimakas, tuoksuilla kyllästetty ilma lehahti vastaan hivellen suloisesti hänen riutunutta olemustaan.
Yöllä oli satanut. Kevät teki kiireellisesti kesää.
— Kevät!