Vaimo loi mieheensä sinisen katseen. Kokonainen onnen maailma kuvastui hänen silmistään.
Martin turtunut sydän alkoi herätä. Siellä tuntui nyt viiltävä kipu.
Hän jätti hyvästit näille onnellisille ihmisille ja lähti kiireimmiten painaltamaan kotoista koskenrantaa kohden.
13.
Hän pysähtyy virran rantaan ja istuutuu kivelle lähellä veden rajaa.
Saha seisoo, miehet ovat poissa. On pyhäpäivän hiljaisuus keskellä viikkoa.
Mies istuu kivellä pää käsien varassa, tuijotellen virran vierivään veteen, joka pehmeänä, vihervän ruskeana velloo, viskellen valkeita kuohujaan leikiten ylös.
Noin velloo hänen sisässäänkin, vuoroin velloo, vuoroin apeaan tylsyyteen pysähtyy.
Rinnassa tuntuu tyhjä, kipeä kohta, ikäänkuin sydän olisi kaivettu ulos.
Koski kohisee.