Mitä mietit, Martti Pätevä? kuulee hän kosken kysyvän.
Mietin mitä mietin, mennyt mies, mitä minusta on nyt enää.
Sahasi seisoo, Martti Pätevä, seisoo keskellä arkista päivää.
Saapi se seistä, mitä sillä on väliä, puhelee Martti kuin puolustellen.
Rakennuksesi ovat kesken, Martti Pätevä, tuumasi ovat menneet myttyyn, suuret suunnitelmasi rauenneet.
Menkööt, rauetkoot!
Missä on nyt tulinen työintosi, Martti Pätevä, ja suuri uskosi, joka tyhjästä toi esille kaiken tähänastisen?
En niitä tarvitse enää.
Työ on miehen ensimäinen ja myöskin viimeinen.
Sanotaan niin olevan.