Minä tulen Sinun turviisi tuskineni, taakkoineni, murheen ja epätoivon ahdistamana, koska tiedän sinulta riittävän hiukkasen lämpöä minullekin. Sinulla on niin paljon rakkautta osattomille ja tarvitsevaisille jakaa, ja mitä runsaammin Sinä hyvyyttäsi jakelet, sitä enemmän sinulla sitä on. Minä olen lyöty, muserrettu, hyljätty ja petetty monin kerroin. Minun ympärilläni on pimeys paksuna, läpäisemättömänä muurina, minkä saartamana minä värjötän vilussa. Olen vajonnut syvyyksiin; ylös en jaksa ja pohja jalkojeni alta yhä pakenee. Juuri kun luulen, että alemmaksi en enää voi tulla, kohtaakin minua taas uusi isku ja painaa yhä syvemmälle tähän mustaan, tarttuvaan liejuun.
Rakas Greetta-täti! Mistä tämä pimeys? Ovatko taivaan valkeat
sammuneet, vai minun silmänikö ovat kadottaneet kyvyn niitä havaita?
Olen hyvin sairas, en jaksa enempää. Anna minulle lohdutuksen sana, jos
Sinulla vielä sellainen minunlaiselleni löytyy! Auta minua, jos voit!
Sinuun luottava
anelma.
20.
Rakas lapsi!
Muistele vaan kuningas Davidin sanoja: Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahuutta, ettäs olet kanssani: Sinun vitsas ja sauvas tukevat minut. Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin sinä olet minun osani ja minun sydämeni uskallus.
Herra kutsuu sinua, Sanelma. Oi, älä anna Hänen enää kauemmin odottaa.
Riennä Golgatan ristin juureen, laske sinne taakkasi ja kumarru
Kaikkivaltiaan kasvojen eteen! Hän ottaa sinut vastaan sellaisena kuin
olet, erheinesi, suruinesi. Hän on kirkastava Sinun järkesi näkemään
Hänen johdatustaan. Lapsi-kulta! Mustat pilvet peittävät päivän, mutta
kun ne haihtuvat, olet näkevä Herran auringon entisessä kirkkaudessaan.
Ole turvassa, lapseni, pian valkenee.
Kannan Sinut rukouksissani joka päivä Korkeimman kasvojen eteen.