Saatuaan vaivoin säikähtäneet miehet takaisin paikoillensa ja tutkittuaan syytä tähän aiheettomaan pakenemiseen, osoittivat he erään joka oli huutanut: — Punaiset ovat aivan edessämme, ampuvat muutaman metrin päästä!
Päällikkö otti nyt syyllisen ja vaati hänen tilille sanoistaan, mutta tämä väitti yhä, kuulleensa ampumista aivan läheltä edestäpäin ja kun Jouko pani hänet näyttämään paikan jossa hän oli maannut, selvisi asia.
Lumessa olevaa tilaa tutkittaessa huomattiin miehen paikoillaan moneen kertaan kääntyilleen, joten hänellä viimeksi olivat jalat sinnepäin, minne muilla pää, jolloin omien miesten takimmaiset rivit ampuivat vastaan. Siis siinä edessä oleva vihollinen.
* * * * *
Yö kului. Ankarasta ammunnasta huolimatta ei kaatuneitten luku ollut kovinkaan suuri. Kumminkin oli K:n reippaalle sisarelle kaiken aikaa riittävästi työtä.
Vihdoin selkeni kirkkaana keväinen aamu, vartiovuorot vaihtuvat ja väsyneet miehet saivat muutaman tunnin levon.
XI.
Raskas päivä oli maaliskuun 28:s valkoiselle armeijalle ollut ja ylen paljon oli se uhreja kysynyt. Heti aamulla oli hyökkäys alotettu ja niin olivat valkoisten valiojoukot painaltaneet sakeassa kuulasateessa yli aukean kentän kohti kaupunkia aikoen ottaa sen hinnalla millä tahansa.
Mutta kalliiksi se oli tullut, sillä vastaan tuleva tulituisku oli hirmuinen. Toinen toisensa jälkeen tupertui tantereelle, mutta eteenpäin oli päätetty mennä, maksoi mitä maksoi!
Jääkärit näyttivät unohtaneen kaiken vaaran, he riehuivat pystyssä kaiken aikaa muiden välillä maasta suojaa ja hetken lepoa etsien. He tiesivät, miten paljon heistä riippui hyökkäyksen onnistuminen, heidän oli joukkoja innostettava, rohkaistava. Mutta usein katkesi kesken sana ja paikalleen pidättyi urho "näyttäen kuin miehen kuolla käy".