Ja väsynyt ajatus lysähti tuokioksi kokoon, mutta alkoi hetken kuluttua uudelleen haparoida, niinkuin pimeään eksynyt, joka etsii yhtä ainoata valonsädettä.
Mutta mitään vastausta ei hänen kysymyksiinsä tullut ja lannistuneena vaipui etsivä aatos jälleen omaan raukeuteensa.
— Näinkö pitää minun tähän hiljaa hipua? Tähänkö se sitte päättyi?
Ja oli kuin olisi hän pienen pienenä harhaillut mustan, loputtoman tyhjyyden rannalla, joka katseli häntä, oudoin silmin. Siinä tunsi hän kutistuvansa yhä pienemmäksi ja suuren, avuttoman yksinäisyyden tunto pusersi sydäntä, kuin ahdistava painajainen. — Joku raskas, kylmä painaa rintaa. — Mikä se on? — Kuolema, se tulee, tulee nyt. Pimeys laskeutuu yhä tiiviimmästi ympärille. Koskaan elämässä en nähnyt näin mustaa yötä ja niin kylmää. — Kuinka kauvan minun pitää se tuntea?
Mitä se oli? Jokin pehmeä lämmin kosketus poskellani, kuin hienoisen käden hyväily. Olisiko luonani joku? — — On varmasti, sillä tuntuu kuin katselisivat tutut, lempeät silmät. — Ken mahtaa hän olla? Kunpa saattaisin katsoa.
Hän teki ankaran ponnistuksen raottaakseen silmiään hiukan, — se onnistui vihdoin, — vilahdukselta näki hän hienon, ruskehtavan hipiän ja silmät joiden säteily oli tuttu, mistä, milloin? — — muisti petti, aatos väsähti ja hän vaipui taas unentapaiseen horrokseen.
* * * * *
Mutta ilo ailahti sydämmessä sisaren. — Hän toipuu! — Ihan varmaan raotti hän silmiään ja katse oli kuin kysyvä, — hän on tajuissaan!
Alina sisar oli istunut potilaansa vieressä kaksi yötä ja kolme päivää, tehden voitavansa yhdellä kädellään. Oikeassa kädessä hänellä oli paksut siteet, verenmyrkytys siihen oli tullut, joten toinen sisar hoiti hänen tehtäviään osastolla ja hän itse sai omistaa kaiken aikansa tälle, elämän ja kuoleman rajamailla harhailevalle soturille.
Kuinka tuota siteessä olevaa kättä pakotti toisinaan! Mutta hän puristi huulensa tiukasti yhteen kärsien kivun ja vaikka kyynel tuskasta silmään kiertyi, ei hän paikkaansa jättänyt, sillä tuntui kuin kuolema toisella puolen seisten olisi vaaninut sopivaa hetkeä katkaistakseen ohuen elämänlangan. — Mutta se ei saanut sitä tehdä.