3 p. maaliskuuta. — Kirjoitin pitkän kirjeen vanhaan kotiin. Mutta koska siinä oli paljon nykyisiä juttuja, en uskaltanut sitä tavallisessa kuoressa lähettää. (Huhutaan nimittäin jotakin pahaa postilaitoksestamme.) Ostin sentähden "pesänsytykkeitä", ompelin paketin ja kätkin 5 arkkia pitkän epistolani sisään. Tänäpänä lauloivat molemmat ylioppilaslaulukunnat yhdessä Aleksanteri II:n patsaalla, joka oli kauniisti kukitettu.
* * * * *
Yöllä näin salamanleimauksen ja uneksuin sitten koko aamuyön pirusta, joka tahtoi minut jousipyssyllä ampua… jossakin liukkaalla jäällä…
4 p. maalisk.… Päässä ankara särky — sellainen, jota en koskaan ennen ole tuntenut. Se on lyijynraskas ja sen sisässä pihisee kuni höyrykattila. Korvissa suhisee, silmissä mustenee ja kaadun kuin kuollut takaisin vuoteelleni. Luulen viimehetkeni tulleen — tuskat äärettömät. Miksi minua näin rangaistaan? Vai saanko nyt kylvää mitä itse olen niittänyt? Kiroilen edellistä asuntoani. Sieltä tämän kauhean päänsäryn olen perinnyt.
Koko päivänä en kykene mihinkään…
Saunassa käytyäni hoipertelen illan tullen kuitenkin teatteriin, jossa menee "Seitsemän veljestä" — Sanomalehdet kertovat jostakin "Bjurbölen meteoorista". Että se ei iskenyt parempaan paikkaan!…
5 p. — Sunnuntai. Olen terve taas. Läksin hiihtämään meritse Siltasaareen, josta liuvuin Alppilan takalistoon. Kylmä, Kaunis talvipäivä. Löysin ihanan paikan metsässä. Jos olisin taidemaalaaja, saisinpa aiheen seuraavaan tauluun:
Yksinäinen, kookas, korkea, lumenpeittämä paasi metsässä, joka kasvaa mäntyä ja kuusta. Vasemmalla kohoaa luminen kumpu. Taivas helakansininen, aurinko paistaa hilpeästi lumeen, mutta puiden varjot, jotka käyvät viistoon oikealle, ovat tummat. Paaden seljässä istuu lepoasennossa täysikasvuinen nuorukainen nojaten vasemmalla kädellään suksisauvaansa, joka seisoo pystynä kiven päällä; toinen sauva makaa rentonaan kiven kyljellä. Nuorukaisen kasvot ovat hiihdosta paahtavanpunaset; silmät tähtäävät puoliummessa ja haaveellisenautuaallisesti paatta vastapäätä seisovaan männynrunkoon, jota pieni lintu hiljaa pyristellen kiipeää ylöspäin. Paaden juurella näkyvät hangella suipot pohjalaiset sukset. Yksi ainoa latu johtaa hiukan kaartaen paaden luo puhtaan lumipinnan läpi. Taulun merkitys: Hiihtäjän uinailu tai kuulttuuria paossa…
* * * * *
Samana päivänä. Olen kirjoittanut runon "Maakuntaylpeys", joka erityisellä tavalla koskee nyk. yht. olojamme.