Illalla: vieraissa ystävällisten ihmisten luona.
6 p. maalisk. — Aamulla varhain heräsin taas surkeaan päänsärkyyn. En tohtinut nousta ylös ennenkuin olin lähettänyt palvelustytön apteekiin antipyriiniä ostamaan, (en ole koskaan ennen moisia lääkkeitä tarvinnut). Surkeassa tilassa horjahtelin sitten pöytäni luo ja kirjoitin kansanlaulun tapaisen runon sairaasta tilastani; luulisi että kun siinä tilassa tarttuu kynään, jokaisesta sanasta pitäisi huokua tosikärsimystä ja teeskentelemätöntä tuskaa. Päivän tullen aloin tointua ja läksin kaupungille. Normaalilyseolla lupa. Kävin erästä tuttua mieshierojaa tiedustamassa. Illalla paahtelin suksiani huoneessani.
7 p. maalisk. — Taas terve ja kolme tuntia koululla. Käväsin Päivälehdessä… Kun iltapäivällä palasin huoneeseeni, löysin pöydältäni kirjeen. Kirjeen kuoressa ei seisonutkaan fil. kand. eikä mikään maisteri, vaan "Runoilija". Liitän tuon hellyyttä herättävän kirjeen tähän päiväkirjaani ikuiseksi muistoksi.
Veikkoseni!
Terve! Kiitos kirjeestäsi. Kirjoitan nyt heti vastauksen, sillä sitten en enää jouda. Kenraalikokeet ovat jo alkaneet. Toissa päivänä oli ruotsi ja eilen ainekirjoitus. Ruotsi lienee mennyt aivan kohtuullisesti, mutta aineessa minulla on kaksi facta-virhettä. Kirjoitin historiallisen aineen ja muistin väärin. Huomenna on matematiikka ja se se on kamalinta kaikista; Sitten on tiistaina latina ja saksa. Kyllä me tytöt kaikki kirjoitamme saksassa ja se onkin ainoa aine, jossa me olemme melkein varmat onnistumisesta.
Muuten on kaikki niin kummallista nykyään. Ei tule luetuksikaan, kaikki on niin levotonta ja omituista. Mikähän tästä lopuksi tulleneekaan. Mikset kirjoittanut mitään Helsingin oloista? Täällä ollaan myös hyvin intreseerattuja valtiollisista asioista. Ne ne pyörivät jokaisen mielessä ja siksi on kaikki keikahtanut entisestä tasapainostaan.
Olisit tullut tänne venäjänmaisteriksi. Sehän olisi ollut niin "fiksua", kun meikäläisiä taas olisi tänne niin monta karttunut. Sitä iloa tosin et olisi saanut että minut tentissä reputtaa, sillä minä luen latinaa enkä venäjää, mutta kaksi tyttöä olisit saanut tenttiä ja paljon hauskoja poikia. Heitä on kahdeksannella luokalla 11 poikaa ja sitäpaitsi ottaa kirjoituksiin osaa yksi privatisti T. ja muuan ennen reput-saanut. Meitä tyttöjä on seitsemän, mutta paha kyllä: ei ketään meistä ole erittäin nättiä. Fanny Sovelius — kenties — on parhainman näköinen ja on muutenkin erinomaisen hauska ja fiksu. Muut ovat aivan tavallisia, mutta kelpo tyttöjä kaikki, vaikkei sieviä. Panen tähän muutaman runon, joka tosin jo on vuoden vanha, mutta siinä on selitetty meidät kaikki. Onhan siinä muitakin, jotka jo ovat lukemasta lakanneet, vaan annan niittenkin olla matkassa. Kenties siitä saat heistä käsityksen edes jonkunlaisen. Obs! Ne, jotka aikovat ylioppilaaksi, olen merkinnyt tähdellä. Yksi sieltä puuttuu joukosta, nimittäin Lilli Himmelros: pieni, vaalea, iloinen ja puhelias, mutta ei sievä hänkään, rikas. Niin että siinä sinulla sitten on meidät kaikki. Kirjoitukset alkavat jo maanantaina (13 p.). Kyllä on hyvä kun niistä pääsee, meni miten meni. Jos läpäsee, niin on hyvä, jos ei, niin on hyvä sekin, sillä silloin pääsee kotiin. "Matti" ja "Pekka" ja tädit voivat hyvin. Heiltä tervehdys. Jää'ös hyvästi ja kirjoita joskus:
"Pyryharakalle".
JATKO.
Runo tehty Jatkon penkinpainajaisiin 1814/5.