Talo on torin tykönä, Reunamuistutuksia:
Pytinki pyryn pitävä,
Siin' on suuret opin ahjot, Vanhoja pulpetteja,
Tietopajat parahimmat. jotka eivät meille kelpaa.
Pulpeetit on puhtahimmat, Opettajan pöytä
Pelipöydät pienoisimmat. — entinen pelipöytä.
Kipikka on kieronlainen,
Remuvärkki reuhkamainen, Puhujatuoli, jossa
Laakerikin laihanlainen. rukoukset pidetään.
Kello aivan omituinen, Kellon viisareita tarpeen
Joskus eistää, joskus jättää. mukaan, milloin eteen,
Ei oo koskaan mitään "hättää". milloin taaksepäin.
Siell' on suuret Suomen naiset
Aivan kuulut Jatkolaiset. Muutamilla opettajilla
Ne kun oppii, seinät ryskää, oli innostuessaan tapana
Liidut lentää, penkit jyskää. heittää liitu lattiaan.
* * * * *
Yks on tyttö topranlainen,
Viisas, reipas, tarkkaavainen,
Koti-, koulu-vihkot laittaa Hanna Nordfors,
Eikä koskaan ketään haittaa. etevä, vakava.
(katso reunam.)
Entäs vieno Viipurista,
Neito kaunis Karjalasta, Heidi Tallberg sievä
Vilkkusilmä, hymyhuuli, ja iloinen — tanssii hyvin.
Tovereiden hyvä tuuli?
Sitten tyttö pienenlainen,
Aivan ehta "oululainen": Nanni Hanelius — hänen
Hän se aina fraasit fraasaa, sananparsiaan nämä.
"Broikkaillen" ei "aikaa plaasaa"!
Vieressään on Jatkon kumma,
Se on kaiken opin summa, Magda Castrén, etevä ja
Varsin viisas, vakavainen, kaikinpuolin mallikelpoinen.
Tosi, suora suomalainen!
Mutta kukas tuolla virskuu,
Aina nauraa, tunnit tirskuu, Hellin Djupström — se, joka
Absenteeraa ahkerasti, eräänä kesänä kävi meillä.
Oppii ylen ankarasti?